keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Konnanpäivät

Kikka karvanaaman kaverina asuu meillä myös konna nimeltään Kaapo.
He keskenään tulevat ihan hyvin toimeen, mutta Kikkaa silloin tällöin harmittaa kun ei pääse konnan terraarioon ropsuttamaan kaikkia puruja ympäriinsä. Ja kateuskin iskee kun ihmiset kerääntyvät Kaapon ympärille ihmettelemään tämän ikää (~83v) ja hassunkurista olemusta. Karvatassu pesiikin usein terraarion päällä olevalla verkolla niin että verkko notkuu kisun muutamasta (öhöm..) elokilosta.


Näin meillä juhlistettiin nimipäiväsankaria.
Lounas kevätauringossa, ahh.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

these boots are made for walking

Olen saapas-ihminen.
Mielestäni saappaita ei voi koskaan olla liikaa.
Mielestäni paikkaan kuin paikkaan voi mennä saappaissa, jos saappaat on valittu oikein.

Noh. Olen jo pitkään hakenut sopivia kaupunki-saappaita. Yksivärisiä, siistejä, mielellään mustia tai valkoisia, joissa on neulottu tekstiilikaulus. Olen hakenut ko saappaita nettikaupoista ja muualta. Ja etsinyt saappaita tuunausmielessäkin, jos löytyisi sopivat joihin itse voisi kutoa varren.

Kunnes eilen. 20:45 paikallisessa Prismassa tapasin uudet kurasään kaverini. Alennuksesta. VAIN minun kokoani. Tuntuvat sukalta jalassa. Voih!
Ja mukaan lähtivät :)


Mustat Viking:t (15€!!!!!!)
<3>
Ja tällaisia löytyy jo kotieteisestä:


raidalliset söpöilysaappaat, joilla aiemmin kuljin myös kaupungilla, mutta ovat jo niin lohjenneet sivuilta, ettei enää kertaa pitää kuin kotipuutarha-saappaina.



Näillä punaisilla Nokialaisilla olen tarponut etapin jos toisenkin.
Tyhmänä uuden nurmikon omistajana en kuitenkaan voinut tajuta miten nurmikkoa leikatessa saappaat voivat värjäytyä ja sinne meni se kirkas punaisuus. Nykyisin siis mökki- ja kotipihasaappaat.



Okei. Myönnetään. Ei se saapas-kokoelma vielä niin kovin mahtava ole, mutta jos vaan tietäisitte miten monia saapashankintoja/-tuunauksia mulla on vielä suunnitteilla. Varsinkin kun tuo tuunaus-osia jäi nyt toteutumatta.

Nyt loskasäähän! Kevein saappain!

Villiä Rucolaa lisukkeeksi lasissa

Viime viikonlopulla osallistuin saunailtaan, johon piti viedä jotain herkkuja syötäväksi. Salaatti-, patonki+levite ym. -hyvät perusruokailtavat ideat olivat jo menneet, joten jotain uutta piti keksiä. Kanalle tein jogurtti-valkosipuli marinaadin (joka olisi luultavasti maistunut paremmalle grillikanassa kuin kuivassa uunikanassa...) JA rucolapestoa. Se toimi hyvin osaltaan pelastavana kuivan kanan kanssa. Ohje löytyi "Mitä tänään syötäisiin"-ruokaohje lehtisestä.

Rucolapesto
(4 annosta)

1 ruukku Pirkka rucolaa
30 g (1 dl) Pirkka Parhaat parmesaania
1/2 dl Pirkka auringonkukansiemeniä
1/2 dl Pirkka Parhaat ekstra neitsytoliiviöljyä, Italia
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
(1 tl sitruunan raastettua kuorta)

Paloittele rucolaa hieman (voit käyttää myös varret). Raasta parmesaani.

Paahda auringonkukansiemenet kuivassa pannussa. Hienonna valkosipulinkynsi veitsellä.

Mittaa ainekset, valkosipulia lukuunottamatta, tehosekoittimeen ja soseuta. Voit käyttää myös sauvasekoitinta. Lisää lopuksi valkosipuli (ja halutessasi sitruunankuori).

Tarjoa pastakastikkeena, kokeile myös leivän levitteenä tai kala- ja broileriruokienkanssa.

Kirpputorilöytö-lasiastia (yksi monesta..) tositoimissa


lauantai 13. maaliskuuta 2010

Aiheena maalaus

Olen jo useamman vuoden harrastanut öljyvärimaalausta paikallisessa kansalaisopistossa. Muistaakseni tämä oli myös niitä päähänpisto-harrastuksia kun keksin että nyt musta tulee kitaristi, tanssija, laulaja, hortonomi, nokkahuilisti, tai mikä lie. Tällä kertaa oli päättänyt ryhtyä taiteilijaksi.
Kurssin alussa en tiennyt että mihin niitä maaleja olisi edes kuulunut pursottaa ja mitä niillä kaikilla litkuilla tehdään. Ja että mikä nyt olisi sitten hieno aihe, että siitä saisi sitten sopivan sisustustaulun olohuoneen seinälle (heh, tämä harhaluulo poistui nopeasti kun lopputlos ei aina ollut ihan seinäkelpoista..). Opettaja oli ihanan pitkäpinnainen selittäessään näitä alkeita rautalangan kanssa. Ja jaksoi aina olla positiivinen ja kannustava, vaikka norsulla ei ollutkaan kuin yksi korva ja kaksi jalkaa ja hedelmävadin varsi oli käyrällä...
Kurssi ei kuitenkaan mennut hukkaan, sillä löysin kuin löysinkin siitä pienen henkireiän arjen keskelle. Kurssi oli muutaman ensimmäisen vuoden maanantai-iltaisin, joka oli enenmmän kuin sopiva ajankohta omalle terapia-harrastukselle. Moni hyppäisi varmasti koko maanantain yli jos vain voisi, mutta minulle siitä kehkeytyi uusi "keskiviikko". Viikko näytti valoisimman puolensa jo maanantaina ja muissakin päivissä olisi siis toivoa :D

Nyt kun aikaa on kulunut jo vuosia, on maalaamisesta tullut minulle ihan oma juttu. En tahtoisi luopua siitä mistään hinnasta (ja tunnille pääsemisnen aiheuttaakin usein pientä konfliktia kotona kun silloin olisi myös miehen urheiluharrastuksia ja jonkun pitäisi olla kotonakin laittamassa lasta nukkumaan). Tekniikat ovat hioutuneet. uudet menetelmät sisäistyvät nopeammin, kun perusjutut on hallussa. Oma havainnointikyky on kehittynyt maalauksellisella tasolla. Esimerkiksi valokuvatessa kohteen sijoittelu on tarkentunut. Valojen ja varjojen suhteet jaksavat aina kiinnostaa. Värien elävyys valoissa ja eri tyyleihin sopivat väriskaalat ovat myös olleet syynin alla....
Vapautunut maalaus ja rentoutuminen maalatessa on tullut vasta vähän aikaa sitten ja vaihtelee usein eri töiden kohdalla. Olen huomannut että suuret pensselit, palettiveitset ja iso töräys maalia on minulle se mieluisin lähtökohta. Niin ja joku tarpeeksi huonolaatuinen mustavalko-valokuva.

Tästä voisin ilmeisesti jatkaa vaikka loputtomiin, mutta pistetään nyt muutamia maistiaisia menneiltä vuosilta maalauksista, jota olen henkisen tasapainoni hyväksi tuhertanut.

Talvinen maisema
maalattu noin 30 minuutissa :)

Haukku-maalaus ystävälle lahjaksi.
Aamukahvimaalaus omalla terassilla

taiteilijan koti-ateljee



Tyttö ja auringonkukka
Maalattu "omakuvasta". Kuvassa minä mummolan navetan seinustalla.
Tämä meni äidille äitienpäivälahjaksi.



yllä: hahmottelua kankaalle
Feministikanat
alla: valmiimmat kanaset

Nämä olivat niitä vanhoja. Murto osa niistä.
Uusiakin on, mutta menkööt ensin opiston näyttelyyn ja sitten ehkä tulevat esittelyyn myös tänne.
:)




Liihotteleva veijari-kissa
The Taitelijalla muuten yllä itsetekemä bolero




maanantai 8. maaliskuuta 2010

Pikkupuhteita

Hiihtolomalla matkasimme pääkaupunkiseudulle minilomalle. Ajomatkalle piti keksiä sopivaa autokutomista, sillä kärsin matkapahoinvoinnista. Onneksi olin ostanut Novitan kevätuutuksista tällaisen ihanan keräsen joka jo olikin laatikossa poltellut jonkin aikaa. Tuotoksena siis:

Kevätkaulahuivi lapselle
Lanka: Novitan kukkaketo
Silmukoita 20, ainaoikeaa sopivaan mittaan asti :)
Blogipupu pääsi myös esittelemään huivia vanhalle lypsyjakkaralle.
Huivi tosin meni muutaman kerran enemmän kaulan ympäri kuin lapsella.




Toisena "pikkupuhteena" syntyi nämä rannettimet (tai miksi niitä kutsuisi?) Alun perin tein lapselle villavaippahousut mutta housujen lahjeaukoista tuli liian pienet, joten leikkasin lahkeet pois, päättelin ja heitin muiden huopujien kanssa koneeseen. Pikkuveljelleni (9v.) siitä nämä coolit rannettimet:
Novitan Huopanen musta + turkoosi
osoittautuivat ehkä liiankin kuumiksi lämmitimiksi aktiiviselle menijälle...

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Vanhoja tekeleitä, kesämuisteloita

Kylmän ja kolean maaliskuun aluksi ajattelin muistuttaa itseäni lämpimästä kesästä katsastamalla vanhoja valokuvia. Päätin aloittaa viime juhannuksesta. Sieltä eteeni tuli askartelemani kantoviitta/poncho jota todellakin joutui käyttämään JUHANNUKSENA ja vielä vaikka lapsella oli välikausihaalari yllä! Uskomatonta! Ei paljon lämmitä nämä juhannuskuvat!

Tuulinen juhannus



Itseasiassa tuon "kantoponchon" tarina on että se aluksi oli itsetehty pelkkä-poncho. Ja koska juhannuksena oli niin himskatin kylmä, leikkasin selkäpuolelle aukon lapsen päälle ja volá, siitä tuli kanto-ponco. Fleece on siitä hyvä materiaali ettei siitä tarvitse kaikkia reunoja ommella. Se kun ei purkaannu ja näyttää ihan kohtalaisen siistiltä.

Viime kesänä tehtiin myös 3 henkisenä perheenä ihan ensimmäinen ulkomaanmatka. Sitä varten tämän äitylin oli ruvettava ompelupuuhiin, koska kestovaippoja oli vain n 2 päivän tarpeisiin ja osa jo muutenkin liian pieniä. Ja kun meillä kestoillaan, kestoillaan meillä myös matkoilla. Ni.

Vauhtipylly esittelee PUL-taskuvaippaa Pöllö-kuosilla

Uusia vaippoja syntyi 5-6kpl. PUL-taskuja, sisävaippoja ja yhdet villahousut. Niillä mentiin muutaman päivän Tukholman matka ja hienosti selvittiin. Vaikka perheen kantamuksista vastannut vähän pyörittelikin silmiään "2 ylimääräisestä kassista vaipoille!" :D

Ja kun vaippa aiheeseen päästiin, on tässä viime kesänä (ja osa edelleen) käytössä olleita vaippoja.
Osa itsetehtyjä, osa saatuja-tehtyjä ja osa ostettuja.
Ja Ruskovillan villiksetkin ovat päässet kuvaan (etualalla).