sunnuntai 26. elokuuta 2012

Lypsyjakkarat

Onnea on jälleen se Mummo, joka kohnii nurkkia mun puolesta ja löytää aarteita.
Aarteita siis mulle, rojua hälle.

Nämä jakkarat on tehnyt isoisäni isä Hermanni vaimolleen lypsypuuhia helpottamaan.


Siinä ne odottavat kylmää talvea ja takan edessä kököttäjiä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi Tiia, ihanat!!!
Jos ikinä kyllästyt, niin kerro hinta. :)
t. Ellu

KATJA/ NEOVIA HOUSE kirjoitti...

Onpa hienot jakkarat! Kivan rouheat, ja elämää nähneet!