Koiralle paita

Vanhemmillani on teinikoira, joka voisi juosta ulkona ja metsissä vaikka kuinka. Nyt kylmänä kautena kuitenkin ison koiran pehmeä ja ohut turkki vaan ei meinaa pitää kaveria lämpimänä joten tämä pisti puikot heilumaan.

Ohje on osittain Yhteishyvän sivuilta, osittain sovellettu omasta päästä sillä lanka oli vähän eri paksuista ja puikot jne. Koiran tarkkoja mittojakaan ei ollut ylhäällä joten mututuntumalla mentiin.

Parit yövuorot, hiljaiset sunnuntai vuorot ja kotisohvan "illan oma-aika"-vuorot ja valmista tuli.

Hauska paita ja hauskaa oli koirallakin kun häntä puettiin. Tosin riisumistekniikkaa jouduttiin hiomaan hetken ja sen jälkeen oli poloinen ihan nolona, kun sillätavalla joutui pinteeseen...

Ensin kotiraadin testaus ja tarkastus

 Ja sitten itse käyttäjä komistus, Sisu

 

Lanka: Novita nostalgia ja menekki ehkä n 2 kerää. tai ehkä 3 

(miks mä en koskaan merkkaa näitä ylös 

ja yritä edes olla tosisissaan otettava käsityöbloggari...?)

(( ja kuvatkin taas vaan kännykällä, Soooriiiii))

Metsälle ei kuulemma paidassa lähde, vaikka väri sovitettiinkin omistajan metsästyspukuun, mutta kylmän sään lenkkeilyyn ja piharientoihin passeli paita.

Villahaalarihousut

Nämä olivat ikuisuusprojektit. Aloitin niitä jo yli vuosi sitten. "Onneksi" silloin innostus lopahti nopeasti ja kesken jäi vasta ensimmäinen lahje. Nyt kun käyttäjäksi tuumailtu on jo venähtänyt muihin mittoihin, piti kokokin miettiä uusiksi. Siispä lisättiin vähän pituutta ja leveyttäkin ja hyvähän siitä lopulta tuli. Tai siis reilun kokoinen ainakin.
Kyllä se vaan on palkitsevaa kun näin ison homman saa valmiiksi ja on todistanut itselleen että osaa lukea ohjeita, muokata ohjetta sopivammaksi ja että lopputulos vielä näyttää ihmismäiseltä.
Keskeneräiset projektit valmiiksi-kampanja on siis ollut menestys ja montaakaan keskeneräistä ei nää kaapeita löydy! Ennen innostuin niin helposti ja puikoilla saattoi olla 4-9 keskeneräistä työtä...... Parhaillaan kesken on enää tooooooodella kauan kesken ollut isoäidin neliöistä virkattu peitto. Piti senkin valmistua vauvalle, mutta vauva on nyt jo 2-vuotias.... josko sitten koululaisen päiväpeitoksi.

Tässä kuitenkin nuo pökät:
Lankana isoveli ja turkoosit osat 7veljestä. Menekkiä en tiedä, mutta melko raskaat pöksyt noin paksusta langasta tuli.

Ihanat inhokkilapaset

Paikallisessa ruokakaupassa oli alelankoja. Kysäisin 4veeltä mieluisaa tumppuväriä.
Saman tien kaduin, mutta lapsi valitsi ja pysyi päätöksessään.. Riemunkirjavat lapaset valmistuivat nopeasti ja käytössä myös suosikeiksi todetut, edelleen, ihme kyllä!

Lapaset pääsivät poseeraamaan jälleen yhden kirppistäkin kanssa. Noh, eipä niitä voi olla koskssn olla liikaa varsinkaan tällä yötyövuoro rytmillä jota teen, kun koko ajan kotona ollessa väsyttää ja viluttaa. Onpahan täkkejä joihin kääriytyä, heh.

Lankahan muuten oli Novitan nallea ja puikot 2,5 ja silti mrinasi tulla löysää ennen kuin opin ja muistin taas kiristämään langan.

Lippunauhoja ja paluu jouluun

Palataan vielä vähäsen jouluun vaikka nyt jo Nuutti sen pois tuli hakemaan.
Lahjoiksi valmistui juttuja neuloen ja ommellen. Tässä muutamia niistä. Osan kanssa kävi vanhanaikaisesti ja tietenkin unohdin kuvata ennen pakettien käärimistä.

Lippunauhoja syntyi monessa eri värissä ja niitä taitaa olla laatikossa vieläkin.
Itsellä tuntuu olevan lippunauhakausi ja niitä meinaan tunkea jokapaikkaan. Ystävät hoi! Vieroittakaa mut niistä kun alan esiintyä niihin pukeutuneena julkisilla paikoilla!

Myös ylisöpö pipo syntyi ystävien pojalle. Olen myös totaali-ihastunut tuohon sivusuuntaiseen pipomalliin kun syntyy niin helposti ja istuu päähänkin jotenkin paremmin.

Pakettikortit syntyivät tälläkertaa Koto Living lehdessä olleista malleista, joiden toiselle puolelle liimasin vain keltaista kartonkia. Ihanat ja ihana lehti! Voi kun olis nopiaan helmikuun kuudes ja sen uusi numero ilmestyis!

Crystal-huivi äitille

Joulua ennen piti vähän hoppu ja osa läheisistä saikin joululahjansa vähän myöhässä..
Tässä äidille tehty kietaisu-rengas-huivi Novitan Crystal langasta. Lanka on paksua ja valmista tuli melko nopeasti, kun vain pääsi työn päälle. Neuloin pitkän huivin ainaoikeaa, ja lopuksi päät yhteen. Tarkoituksella tein huivin vähän löysäksi niin on mukava käyttää toppatakin päällä ilman että paljetin karhentelee kaulalla.
Ja jälleen pahoittelut kehnosta kuvalaadusta... mutku laiskottaa niin ettei jaksa ottaa kuvia eri vehkeellä ja siirrellä ties miten ja ties minne (kotikone sökönä...)