Lypsyjakkarat

Onnea on jälleen se Mummo, joka kohnii nurkkia mun puolesta ja löytää aarteita.
Aarteita siis mulle, rojua hälle.

Nämä jakkarat on tehnyt isoisäni isä Hermanni vaimolleen lypsypuuhia helpottamaan.

Siinä ne odottavat kylmää talvea ja takan edessä kököttäjiä.

Koska se kesä meni?

Vai menikö se jo?

Vai vieläkö siitä saa nauttia?

Ainakin pienistä kesän rippeistä kannattaa ottaa kaikki ilo irti <3 p="p">

-ehdottomasti ihanin perintömuki-

siksi käytetään ainoastaan ihastelumukina

Fimo-massailtukin on taas. 

Kaalimadot ja sukulakut korvakoruina.